?

Log in

elämän kirjo
 
[Most Recent Entries] [Calendar View] [Friends]

Below are the 20 most recent journal entries recorded in jeme85's LiveJournal:

[ << Previous 20 ]
Thursday, November 2nd, 2006
7:55 pm
Oikea tie
Mä oon vaan anonu jotta kuluttasin sen himossani. Mä joka oon ollu uskoton, joka pienessä asiassa, miten saisinkaan omakseni mitään todella arvokasta. Herra, jos katsot miten olen menetellyt väärän mammonan kanssa niin-- Oon vain heti halunnut saada paljon rahaa. Mahdollisimman suuren summan, jotta saisin ostetuksi sen seuraavan tavaran joka onneni takaa. Tavoteportaikkoni on suuntautunut omistamisen himoon.

Suhteita olen halunnut vain siksi, että tiedän sen tuovan arvonantoa. Oman itsensä kanssa tehdä mainetekoja, joista ylennys omalle haavoitetulle tunnolle tulisi. Omalle itselle, Minulle. Ei sillä niin väliä mitä tekoni tekee, henkilökohtaisissa- tai jaetussa todellisuuksissa.

Pienistä asioista katsot isojen-- tai riittävän pienien, ihmisten uskollisuuden. Turhuutta olen tavoitellut ja siihen voimani käyttänyt. Kadun.

Kiitän armostasi .) jeh.
Monday, October 23rd, 2006
3:05 pm
kelkka
Hmm.. haenpa pankista rahaa et saa kelkan.

eli

kelkka 2550e
kypärä 300e
rahaa johonki sälää liittyen kelkkaan:. 500e

eli v-a-p-a-u-d-e-s-t-a maksan sitten sen .) .)
Thursday, January 12th, 2006
11:32 pm
Kaikkee
Jees.

Omat mahdollistuutensa voi aina huomata ja tunnustaa. Ainakin itselleen voi antaa niillä potkua, vaikka kukaan ei pystykkään näkemään omilla laseillas.

Tänään tuli taas mietittyä et niitä joista kai eniten välittää, pakosti vihaa. Mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän vihaa. Kumma maailma. Haluais lyyä turpiin ja hakata palasiks kaikki parhaimmat ystävänsä, ja laittaa perheen tulille siinä samalla. Voishan muutaman kaukaisemmanki käyä laittaa säkkii.

Mut hassua miten kohta kai mulla on isompi pyörä ku ennen, hei! Mulla on moottoripyörä jo nyt - siinä meni kärsimyskerjäläismyötätuntopisteet. En mä kai alimpiin tuloluokkiin sopeutus niin hyvin etten sieltä haluis pois.

Kaveri kysyi tästä palstasta. Tää on ja pysyy mun melakolian tunkiona. Varokoon nokkaansa jos haistaa tai saati maistaa.

Paskaa läppää tänään, seksistä uskon*jajeesusmustoimiisenmukaan*Jumalaanjavainavioliitossatapahtuvaanseksuaalisuudentäyttymykseen. , makkara-kinkku-koiranpennuista, tupakasta, viinasta, seksistä, töistä, ihmisistä, itsestä, tutuista, jne. Mulla oli hauskaa aina ne hetket!!

taian poistaa linkin irc-gallerian (!) sivuilta tänne. Senverran tullu taas avauduttua.

-Jeremias

Current Mood: bored
Saturday, December 10th, 2005
12:13 am
Mitä mää muka opin.
Mitä elämäs voi yleensäkkään oppia.
Mitä

vissiin elämä menee päivä päivältä eteenpäin ja asioita tapahtuu. Ja luokitukseltaan nää tapahtumat kai voi sijoittaa johonkin 'positiivinen" tai 'hyvä" tallekelokeroihin. Silti, etteikö yksinäisyys tai musta löytyisi kaikkialta. Joka paikkaa varjostaa pimeys. Onko pimeys itsessään mussa vai hyvän vähyys. Löytyykö valo vain pimeyden ytimen lähettyviltä, sieltä missä se näkyy. Tulee koetelluksi.

Onko tämä maailma jo siinä mallis, et täytyy tapel omasta leipäpalastaan Yrjänän sanoin "Jos jossain on vielä kauneutta / se löydy ei ponnistelematta.'
Varmaankin. Kauneutta ja unelmia kun tarvitaan

mut eipä täs. Armeejaa on enää 28 aamua jäljellä.

-Jeremias
Sunday, October 2nd, 2005
12:51 am
Vuodatus toukokuun lopussa (nyt täällä tänään! --lokakuun alussa)
Helvetti..

Tämä päivä melkein hajos käsille. Melkein ylitse. Välillä musta tuntuu että Jumala on yks helvetin suuri sadomies joka nauttii siitä kun saa aiheuttaa kipua & tuskaa lapilleen. Samaan aikaan kun uskomattomat nauttii tästä maailman onnesta. Meidän kärsiessä sanomattoman kovaa tuskaa. “Myös kuluttaa hän (allekirjoittanut) kaikki päivänsä pimeydessä; ja surua on hänellä paljon, kärsimystä ja mielikarvautta.”(Ecc 5:17) (5:16)


Mä en todellakaan ymmärrä miks näin on. Miksi mä oon tällanen, miksi itsetuhoisia ajatuksia nousee päähän. Miksi saakelin pienetkin asiat tuntuu isoilta, läpitunkemattomilta vuorilta jotka kaatuu mun päähäni.

Mä vihaan yleensä sitä että oon niin itsetietonen. Sitä että nään älyttömän kasan virheitä päivässäni, usein nään vaan virheeni. Ehkä sillon tällön tulee sellanen Wau- hetki jolloin huomaan nauttivani hetken herkkyydestäni. Usein se on vain yks perkeleen iso taakka jota oon väsyny raahaamaan takanani.

Välillä nautin hetkistä, kun niinkin harvinainen tapaus sattuu kohalleni niin tuska on hetken tai pari vähän helpompi- siedettävä. Mutta kun se menee ohi niin vanha kunnon surumieli paraa ja kylven paskassani. “Niin, jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. Kaikki, mikä tulee, on turhuutta. “ (Ecc 11:8)


Toivon kuitenkin sitä että toivo ei katoa. Toivon, että valo voittaisi. Valoa, sitä olen saanut aistia.. se on siitä kumma että koko helvetin pimeys tuntuu pakenevan yhdenkin valonsäteen tieltä. Sumu joka verhoaa kaiken ja tekee etenemisen mahottomuudeksi onkin vain pieni matka jolla on taivallettu. Kävelty hetkeen jossa ollaan. Valosta valoon. Mutta ei mulla muuta ole. On vain niin että valo on pimeyttä hyödyllisempi. Saarnaaja puhukoon: “-- Niin minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on pimeyttä hyödyllisempi.” (Ecc 2:13)


-melkein kaikkeen voi tässä tänäänkin yhtyä. Osa on muuttunut niinkuin kait tässä minäkin, mitäpäs tässä muuta-

-Jeremias

Current Mood: depressed
Sunday, September 4th, 2005
10:16 am
Jes
Eli nyt on takana jo 2kk, enää 4 jälellä. Sitten on mun osalta leikki ohi toviksi. Kaikenlaista sitä sielläkin tapahtu, osa taitaa oikeesti tykätä tuosta jutusta vaikkei sitä myönnäkään. Pääseehän siellä komentelemaan ja purkamaan juttujaan 'alempiarvoisiin. Itellä ei kyllä oikeen oo motivaatioo tai mitään siihensuuntaan tapahtuvaa kehitystä että tahtois sinne jäädä. Meikästä nyt tuli toimipistemies, eli tuun istumaan tiskin äärellä lopun aikaa, pitää varmaan varata kirjoja tosi paljo mukaan
Sunday, July 31st, 2005
9:12 pm
DamDam.
Viikonloppuvapaa on sitten taasen päättymässä. Ehkä tää armeeja opettaa käyttämään aikaa. Ehkä se opettaa vaihaamaan sitä, sen juoksua ja hidastelua. En tiiä miks mun pitää olla siellä, elämään ei mahu niin hirveesti niitä juttuja mitä pitäs puolustaa. onneks ei tartte sentään missään .tin hyökkäys-voimissa olla.

Silti tiedän että mä en kirjottas tätä jossei tätä maata olis puolustettu. En vihaa isänmaata, mutta en sitä oikeen osaa rakastaakkaan. Se on se missä mä oon, tää paikka. Ihmisiä on muuallakin kun Suomesssa, silti mä oon täällä, tällä paikalla elävä, tässä oon. Näillä taustoilla liikenteessä. Ollen vain käyrä viraston seinällä, silti kasa tapahtumia mitkä ei tuu toistumaan kenelleekkään muulle.

Oman itsensä ymmärtäminen ei oo helppoa. Vaikka sanotaan että juurikin itse pitäisi tuntea itsensä kaikkein parhaiten, tietää mitä haluaa. Tietää kaikki mihin mennä ja kulkea, sitä vaaditaan. Ja kaikkea sellaista mikä on uskottavaa itselle ja muille- ennenkaikkea niille toisille.

Rehellisyys ja vilpittömyys on niitä positiivisia arvoja mitä lienen perinyt. Niitten katu-uskottavuusarvo alkaa olla aika olematon näinä aikoina. Ehkä ne oli muodissa joskus kauan sitten, silloin kun ne otettiin käyttöön tosi paikan tullen. Osattiin erottaa vihollinen ystävästä sen pienen sydämentason kontaktin avulla mikä sinne tajuntaan tuli. Nyt se vilpittömyys ja rehellisyys pitää sitoa niihin harvoihin hetkiin jossa voi katu-uskottavasti olla rehellinen. tätä vihaan. Mutta silti alitajusesti kait elän ja teen jotain mikä voisi kategoroida, ihmisen lempipuuhan mukaan, johonkin hienon tavoitteluksi. Toivottavasti päivä koittaa jolloin se päättyy

En silti osaa olla uskottava itselleni. En pysty rehellisesti sanomaan itselleni että olen onnistunut.
Kukapelastaaminuttästäkulemanruumiista. Pläm.
Monday, July 18th, 2005
7:31 pm
Joo vielä oon hengissä, mutta tietyiltä ärsytyksiltä ei voi välttyä. Ottaa päähän kun tuntuu että täällä on aika 'palikka' porukkaa.. asiat selitetään kahteenkymmeneen kertaan ja varmistetaan sit sata kertaa:.

Täällä on kyllä aivan LoistavanHyvä SotilasPastori. Tänään oli sellanen ryttylätason tunti vitsi aiheesta Kristittynä yhteiskunnan jäsenenä .) mä olin ihan liekeissä kun jätkä veti aiheista sodankäynnin etiikkaa jne .)

Toisaalta täällä jaksaa olla. Lähenpä tällä viikolla käymään vielä sotilassairaala tilkassa hesassa.. Pitää kuuloo tutikia .) ei musta mitään ramboilevaa sotapoikaa tuu, mutta yritetään näin Bmiehenä vetäillä tää 18O pv läpi enemmän tai vähemmän kunnialla. Toivotaan ja näin. parasta

tää on tällanen kokoelmavisti kun on kiirussa..

tuskaa on ..

TJ 173
Saturday, July 9th, 2005
9:01 pm
Niin. Maanantai lähenee
Ärr. Maanantaina alkaa mun armeejapalvelus. En tiiä mitä mun siltä oikeesti pitäs odottaa. Sitäkö että se yhteisöhenki mitä siellä kuulemman opetetaan jossain määrin parantaa mun elämänlaatua, ehkä. Mikäli mun mielikuvat siitä mitä se saattaa olla pitää missään mielessä paikkaansa. Jos mun psyyke kestää sen rasitteen mikä aihetuu lähinnä siitä, että pitää tosi raivokkaasti puolustaa se oma pikku tunkios, missä sitten sen ajan siellä seisot.

sulla pitää olla vahva identiteetti

Miks se e i tullu niillä keinoilla millä minä sen aattelin tulevan.
..
Herra. Auta mua olemaan eri mieltä, palaamaan ja omistamaan se maa jonka oot luvannut.

They let you down, threw you in the rain.
They let you down, sent you away - without a name


Current Mood: scared
Tuesday, July 5th, 2005
12:02 am
Missä on tieto ja toivio
Nah.

Ärsyttää elämä tavallaan. Se on siistii ja mukavaa kun saa ihmisii vähän mukaan siihen omaan ajatusmaailmaan ja kuvioihin. Siitä saa jonkinlaista iloa kun huomaa tuottaneensa jonkinlaista iloa. Miks sitä on silti niin vähän, minkätakia ihmiset ovat yleensä tuskissaan silloin kun mulla on iloinen olo. Miks jokainen on niin hirveen ylpee siitä omasta tunkiostaan? Minkätakia sen vähänkin hyvän saavuttamiseks on taisteltava niin paljon, miksi?

Yksinäisyys on varmasti ongelmana monitahoinen ja vaikee. Silti se on niin todellisuutta jokaisen piene ihmisen kohalla. Se on hankalaa suvaita ja kestää, kun haluaa nopeen avun&helpotuksen.. "Mä en tajua, miks on niin sairaan vaikeeta löytää rakkaus uudestaan --"

ElämänTahto ja muukiva.
Miksköhän armeejakin pitää olla olemassa.
Ei ymmärrä minkätakia ihmiset ei tajuu tulla käymään kun niiden pitäs.
Miks kaikki hyvät ajatukset valuu yleensä ohi tekemättömyyksien tähden.

Nin. vaikeeta.

Current Mood: cynical
Monday, June 27th, 2005
9:16 pm
Daah..

Ärsyttää kun pitää tehä työtä oman itsensä eteen. Miks ajattelulla ei voi vain ajatella asioita läpi, se että jotain pitää tehdä jotta asiat olisi paremmin:.'Tää yhteiskunta toimii sillä periaatteella että ihmiset tekee työtä' näin sano isä maallinen.

Jotta olet jotain tee työtä.
..

Onhan se totta että ihminen toimii oheiden mukaisesti käytettynä paremmin kun jotenkin epäluonnollisesti. Vapaus ärsyttää. Vapaus tekee vaan sen että on mahdollisuuksia valita väärin ja itse ainakin valitsee hyvin, hyvin usein juuri niin. Jos olisi vain yksi tie jota kulkea, ei ikinä valitsisi väärin!

Ei voisi poiketa mihinkään. Koskaan. Olisit ollut jo se mitä sun pitää olla.


Masentaa tietää miten järettömän paljon potentiaalia on jokaisessa.
Ole mitä olet. Olet niin paljon Jumalan kuvana.
Suurin haaste mikä ihmiselle annetaan.
Miten siihen vastata-
Friday, June 24th, 2005
12:27 am
työrehut loppu
Elikääs olin ajelemassa ees taas rehukasaa tampaten kaikkea tiiviimmäksi :)

Työ oli hupaisaa kulutetun kokiksen ja kahvin ansoista, eikä palkkakaan haittaa-
Huomenna pitää ostaa uudet farkut (leecoopper!) sen kunniaks. Hienoamahtavaa

Olo on taas kivan positiivinen. Kaikki on vaan niin uutta, vähän kun opettelis kävelemään lapsena. Masennukseen kerkis jo tottua ja tykästyä. Se oli niin kivaa ja mahtavaa (nostalgisointia, huomatkaa jos ihmispolopo tätä lukee)

Miltäköhän tuntuu pitemmänpäälle elää ilman masennusta? aika veikeetä varmaan, elämän lahja- sitäkö se on?
Lopullliset Kysymykset ja Vastaukset lappuset olis kiva löytää ja lueskella jokupäivä

-aame

Current Mood: Abaut
Monday, June 20th, 2005
1:07 am
Mikä vaikuttaa positiivisesti?

Ainakin jossain määrin se, että teen niin kuin tiedän parhaaksi? Sydämessä se pieni kuiskaus, omatunto. Tai niin. Synti on täysin turmellut kaiken hyvän ihmisessä, siellä ei ole mitään mitä kannattaisi pitää hyvänä:. Seuraa sydäntäsi helvettiin.

On. Kuitenkin olemassa kaveri nimeltä Pyhä Henki. Hän, ei ole mikään ahdistelija joka runnoisi tahtonsa läpi, toisin kun joku eräs. Mä en ymmärrä sitä Pyhän Hengen kuiskausta joka syntyy siitä mitä Sana pystyy ihmisessä vaikuttamaan. Tahtomista ja tekemistä. Kumma, että niin on. Kristinuskon tosiasiat on tosiasioita. Tosiasian määritelmä on se että se on tosi tosimaailmassa, ei välttämättä niin sun omassa rakennelmassa. Maailmasta ei oikeen saa otetta, jossei ole vuorovaikutuksessa, vuorovaikutuksen- elämän, kanssa. Ilman jonkinlaista suhdetta elämään ei ole olemassa suhdetta Jumalaan. Ilman suhdetta Jumalaan ei ole elämää.

Jeesus on elämämme tae. Sanotaan, että hän kestää. Ihmisessä se osa jonka antaa pois onkin se osa joka kestää. Asia jota ei ymmärrä järjen avulla. Elämä päällä maan on aika heikkoa, frustraatio vie voimat. Sitten on vain suru.. Ja näin on, se murhe ja suru vain on. Kuitenkin pieni pala elämää karkottaa surun. On iloisuutta

<>Kaikki .:kuolleet:. ajatukset eivät katoa pään sisältä vaan ne tulvii hetikohta uudestaan, uudella ponnella, tarvitaan vain hetki. Mutta se edellinen hetki meni mukavasti. Iloa siitä hetkestä mikä meni elettävästi saa kokea ja surua niistä hetkistä mitkä haudattiin syntyessään.</>

Current Mood: curious
Saturday, June 18th, 2005
4:01 pm
Aarm
Ärsyttäviä asiota taas tänään. Masentuneita ajatuksia, kaikesta siitä mitä ei ole, ja siitä mitä olisi pitänyt olla jo aikoja sitten. Itsesyytöstä siitä ettei tee mitään tällä elämällään, solmuja kun ei saa tehtyä ja pitäs. Mieli sitten haluaa paeta johonkin nurkkaan missä voi olla omassa pikku-maailmassaan. Tietää mitenkä kaikki on yksinkertaista, mutta näkee vähän sitä miten sen tekee itse monimutkaseks.

Vanhemmatkin vain ottaa päähän. Eihän ne nyt viimepäivinä mitään ihmeitä pahuuksia oo tehny, mutta eivät olleet sitä mitä olisi pitäny sillon ku se olis hyödyttäny mua.

Myös se miten tää maailma rakentuu. Miten typeryydelle, sille mitä pystyt olemaan toisten silmissä. Se yleinen kunnioitus mikä ratkasee niin paljon sitä mihin sijotut kunkin ihmisen arvoasteikossa. Miks ei oo niin että kaikista välitettäs Oikeesti sellasina kun ne on, pysty ne sitten elämään tän paskan maailman arvojen mukaan, eli ei.

Mutta synkistelystä en halua luopua. Se on tän hemmetin pienen ihmisen vastapaino tälle maailmalle joka vaatii vaan liikoja. Maailma on kuin joku ihminen, jolla on vähän liian suuret kuvitelmat itestään. Ja vaatii sitten sitä samaa mihin ei ite pysty.

Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.
Friday, June 17th, 2005
5:49 pm
Glum
Uskon ja tekojen suhde- .:Part I:.

Ahaa elämystä oli kun miettii sitä salaisuutta. Kuten eräs toveri kovasti mainitsi, niin uudessa testamentissa on paljonpaljon kehotusta. Kuitenkaan ei saa olla pakkoa. Kumma. Kuten isosiskokin ajattelin, niin kristinuskossa on paljon käskyä ja tekoa mitä pitää tehdä. Kuten muissakin uskonnoissa. Kuitenkin on niin että sä et voita mitään jos teet.

Niin.. homma perustuu vapaehtoisuuteen, vapauteen. Vapauteen valita oikein ja tehdä sen mukaan. En käsitä asiaa miksi on jätetty näin paljon tälle kasalle-liikkuvia-osia.

jatkuu taas jokupäivä



Current Mood: chipper
Wednesday, June 15th, 2005
12:31 am
Pitääpä tuumata
Niin..

voi olla ihan hyvä päästä eroon kaikesta turhasta tärkeilystä. Kyllä sekin hiljakseen onnistuu. Tää päivä oli sinänsä jännä, on tullu juteltua ja tuumailtua asioita. Ihan tervepäivä, vaikka ei kokoajan siltä kyllä tuntunu.

kyllä tää päivänkirjanki pito on aika hyvä idea loppupelistä.

postitiivinen olo! tää muistetaan

-Jeah

Current Mood: cheerful
Tuesday, June 14th, 2005
1:02 pm
jeps
Jännää on.

Ajattelin että kun tulee aurinkopaiste, niin lähen pyörällä Tampereella käymään, ois saattanu hyvinki lähtee kaverikin jos ei ois sydänlihastulehusta(ehkä?) hällä. Mutta kun tulee aurinkopaiste niin mä lähen ajeleen traktorilla ympäripyöreää päivää.. eli on landen rehuaika. Mikäs siinä, pitää vaan varmistaa että saan sen koneen missä on cdsoitin. Sekin oli episodi, se oli ihan rämä vaikka makso hirveesti.

Mutta anyway, mukavaa kun pääsee tauolle ja kuuntelee vaan musaa. Siinä on sen työn huippuhetket. Huuh, motivoin itseäni siihen.

-voimaa. kuntosalilla...

Current Mood: relieved
Monday, June 13th, 2005
9:13 pm
hajottaa
Miks ihmeessä pitää päässä pyöriä niin paljon ajatuksia, että sä et saa mitään selvää siitä mikä on jotain järkevää. Mistä senkin tiedät että mikä kuuluu normaaliin elämään. Kuka hullu senkin määrittelee mikä kuuluu normaalliin ja mikä ei. Mä en ymmärrä. Miksi tämän normaalin elämän tavoittelu ja haaliminen tuntuu olevan kohdallani niin lopppumattoman työn takana? Onko tämä työ se elämä? Onko elämä vain sitä, että yrität haalia jotain kestävää jonka sitten voit hyvällä omallatunnolla todeta elämäksi. Työn, ystävät, vapaa-ajan etc. Onko siinä sitten se paketti missä lukee päällä lappu että "elämä".

Miks mun pää on näin heikko. Kuulemma ajattelen liikaa. Niinpä tietysti ajattelen, ahditun siitä kun sitten sanotaan etten saisi ajatella niin paljon. Mitä sekin auttaa jos vain sanotaan että äläpäs ajattele niin paljoo. Siitähän vasta solmu syntyy kun vasta sillon sitä rupeekin ajattelemaan kaikee ja solmiutuu omaan hienoon rakennelmaansa. Kait tähänkin on joku ratkasu olemassa, mutta ei näköpiirissä ainakaan. Tänään ollu ainakin kaks kertaa sellanen olo että tekis mieli heittää tää kannettava ikkunasta ulos. Mutta kun ei oo oma kannettava eikä ikkuna niin en voi tehä sitäkään. Oon sidottu..

-Ihanaa
"

Current Mood: cranky
5:27 pm
neverwinter-
Jaah

on mukavaa hypätä vähän toiseen paikkaan tästä tylsästä tosielämästä. Jauhaa roolipelejä, tulee hyvä mieli.

:..:..

Current Mood: bouncy
12:23 am
hyvähyvä
nyt on hyvä fiilis kun löyty irc galleriasta ryde osasto. Kasvain, -kas-vain- kun on perustettu :l .

en kyllä ymmärrä kaikkee hommaa, miten tätäkin pitää käyttää, jos jokainen ihminen täällä maanpäällä kirjottas omaa pientä blogiaan? Mitä siitäkin tulis. pallomme hukkuis kaikkeen maholliseen ahdistukseen ja .:toivion:. ja .:epätoivon:. taisteluun.

Toivona on taas se, että joka päivä on se syy miksi nousta sängyn laidalle. Heh. No huomenna pitäs lähtee käymään Tampereella.. Se on kivaa. tai ainakin alkuviikosta.

.Hmm

Current Mood: pensive
[ << Previous 20 ]
About LiveJournal.com